Yesterday we did training runs, temperature was a little under10 degrees Celsius. Ronja was with me on the first run. She ran the team for a while and I was the passenger. Ali had some bad luck. He was already harnessed but started limping after a short time freerunning. He had to be dropped and was terribly disappointed, poor Ali. Old Carlos was leading the 6 km run. He is becoming slower but not at all less enthusiastic. He really enjoys to be in the team. Leena made the second run with me and we took Valto next to Buffalo to learn to be a leader. Valto works very hard, no matter in what position he is in the team. In the end he seemed to begin to overheat and we took a shorter way home. Fortunately we noticed it soon enough. In fact we are a bit worried, will he be able to learn to take it easier in order to run mid distance. Anyway he seems to be perfect for canicross. My own training for canicross has not been best possible though because I have problems with akilles tendon... Durak was leading with Buffalo from half way home and he works very well. We hope he might be one of our main leaders next winter, we`ll see. At least now he seems to be just as good as we hoped for, but the runs are short now of course.
Eilen käytiin reenamassa kun ilma viileni alta 10 asteiseksi. Ronja tuli kaveriksi eka porukan ajoon ja ajoi itsekkin osan matkasta iskän istuessa pelkääjän paikalla. Vanha Carlos väänsi keulassa koko reilu kuuden km matkan. Carlosin vauhti alkaa selvästi hidastua mutta into ei, ja vanha nauttii. Ali sai jo valjaatkin päälle mutta, touho ehti loukata etujalkansa vapaana juostessaan enkä voinut ottaa kaveria mukaan, karmea pettymys Ali- reppanalle.Toisen valjakon ajoon pääsi Leena mukaan Ronjan jäädessä hoitamaan pikkusiskoaan. Kärkeen Buffalon viereen laitoin Valton opettelemaan johtjauutta. Valto ei arponut käressä yhtään vaan vetää kuin vanha tekijä, näyttää olevan aivan sama millä paikalla laitan pojan juoksemaan tahti on sama. Sääli vaan että jätkä näyttää työskentelevän liiankin rajusti sillä tuolla intensiteetillä tuskin pystyy keskipitkiä juoksemaan ilman että taju lähtee puolen matkan jälkeen, äitinsä poika Puolimatkan kohdalla Valto pääsi jaloittelemaan ja keulaan vaihdettiin Durak. Durak näyttää täyttävän odotukset ja juossee kisat uutena johtajana ensi kaudella, ei voi tietää.. mutta odotukset on korkialla. Matkalla Leena kilttinä tyttönä kävi korjaamassa sotkuja kun minä poika nautiskelin maisemista ja näinkin pöllön lentelevän puiden latvoissa ja istahtavan oskalle. Olen melko varma että se oli pöllö koska luulen tunnistavani n.5 lintulajia: pikkulinnut, varikset, harakat, petolinnut ja pöllöt. Kotia päästiin ja Valtolla oli kuumumisen merkkejä näkyvissä, suu niin ammollaan auki että melkein anaalirauhaset näkyivät. Kohta Valto alkoi toipua, joi, verrytteli ja oli oma iloinen itsensä. Tuo Valton tahti lupaa tietenkin hyvää canicrossiin jos isäntä ite olis kunnossa ja akillekset kestäis. Mutta ei nämä hyvältä näytä Valton keskipitkät, isännän kunto, akillekset eikä isäntä ite.
Jari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti