Tästä minä tykkään jatkuu...

... eli hyvät ajokelit ...ja eilenhän oli!

  More things that I like: nice training weather !

Leena

Tauko ohi

 

After a long time also I have finally ran the dogs. Fortunately Jari encouraged me, because it was not too easy to start again. We do not have the easiest possible training trails... I am very happy our leaders work fine. We add miles slowly and also give more short brakes and drinking to dogs in order to avoid overheating and keep good spirit. Pitkän tauon jälkeen minäkin olen taas alkanut ajaa , Jarille kiitos tiukasta kannustuksesta <3  Muutaman ajon jälkeen tämä alkaa jo sujua, mutta kun reitit eivät ole helpoimmasta päästä, niin alkuun piti vähän nikotella. Onneksi johtajat toimivat hienosti. Matkoja nostetaan vähitellen, mutta samalla lisätään myös taukoja ja juottoja väliin kuumenemisen välttämiseksi ja motivaation ylläpitämiseksi. Ja tassuja pitää tarkkailla...

Leena

  

Carlos rakastaa/ Carlos loves

 Jaria

juosta valjakon johdossa/ running in lead

uimista/ swimming

Ronjan antamia luita/  bones served by Ronja

ja vapautta/ and freedom

Tästä päästään treenireitille

This hanging bridge is in the beginning of our training trail.

Kisaraportti/ race report

I have to apologize to all of you who don`t understand Finnish. Jari`s way of writing is hard to translate (I have learned English only at school...) so I  make the long story short. Jari  travelled to Imatra with Ronja who likes to join dad on the racing trips. In Imatra canicross race Jari and Valto had a good starting place among the last racers. Jari tried to make Valto interested in the competitors who started before them to make him want to chase them -no success. Valto was not at all as interested in chasing strange dogs as in chasing me, Lumi and Trine when training on home trails. Valto loped all the way, but he did not pull like maniac as he does in team. Valto got one good passing experience in the end, which is nice training for the sledding season. They took 4. place which is ok regarding the too little training for both Jari running and Valto running solo. Valto simply was not trained well to the challenge of running without his team mates. Now the thing is we should get Valto run easier and lazier(?) in team and harder in canicross... Maybe too much asked? Anyway for us canicross is over for this season and Valto is free to be conditioned to mid distance races, which may be quite a challenge, because in team he does not know how to do it the easy way and is always in all out sprint mode.
Leena

Perjantaina menin vielä seitsämäksi töihin, päivä töissä ja kotiin pakkaamaan viimeiset kamppeet mukaan. Kotona söin, otin puolentunnin tirsat ja matkaan päästiin Ronjan kanssa klo 16 jälkeen. Ennen lähtöä opeteltiin vielä Ronjan kanssa uuden navigaattorin käyttöä perinteisesti kokeileilemalla. Turha niitä käyttöohjeita on lukea muuta kuin äärimmäisessä hädässä, eli kun saa värmeen sekaisin. Kyllä oli helppo ajella kun naisääni sanoi milloin kääntyä ja mihin, tosin ensimmäinen kääntyminen oudommalle tielle tuli aika nopeasti ja ajoin ohi hyvistä ohjeista huolimatta. Matka muuten sujui rattoisasti ja bongasimme pari kettuakin. Puolenyön aikaan puolituntia ennen Imatraa oli auto pysäköitynä hätävilkut päällä tien pientareelle ja nuori naishenkilö viittoili meitä pysähtymään. Tarkemmin katsoessani oli auton vieressä enemmänkin porukkaa ja vararengas otettuna auton viereen. Pimeässä yössä vainoharhaiseen mieleen tuli heti tietenkin kaikki tarinat, miten hyväuskoisia ihmisiä houkutellaan pysähtymään, jonka jälkeen ryöstetään  tuo laupias samarialainen. No tietenkin piti pysähtyä ja auttaa lähimmäistä, ja jos piti painia, niin sitten painitaan... Avasin ikkunan ja huonoa englatiahan siinä piti ruveta puhumaan. Sain kuitenkin ymmärretyksi asian, että heillä oli ongelmia saada rikkinäistä rengasta irti, koska rengasavain lipsui vain mutterin ympärillä. Meillä oli Ronjan kanssa hiukka vaikeuksia löytää "järjestelmällisesti pakatusta" autostamme työkalua mutta pienen käsikopelo etsimisen jälkeen se löytyi ja sattui olemaan vielä oikean kokoinen. Samalla kun rengasta vaihdettiin oli hyvä käytellä Valtoa pissillä ja jaloittelemassa. Kiitokseksi saimme herttaisen hymyn ja suklaarasian. Nyt oli siis saatu hommattua myös tuliaiset kotiin. Kyllä siitä tulee itelle mahtavan hyvä fiilis kun pääsee joskus auttamaan... vaikka oishan se voinu olla ryöstökin..pa..pa..paranoia... No hotellille päästiin ja kyllä nukutti makiasti. Lauantaina uusi navigaattori opasti meidät vaivattomasti kisapaikalle, jossa Valton paperit tarkistettiin. Lähtöpaikka oli meillä hyvä, häntäpäässä ja takaa tulee kovaa Immosen Kaitsu, josta olisi saanut tarvittaessa peesi apua. Ei tarvittu, vaikka lähellä olikin että oltaisiin saatu.  Ennen meidän lähtöä yritin saada Valtoa kiinnostumaan edellä lähtevistä kilpailijoista, jotta poika lähtisi hurjaan takaa-ajoon.. ei kiinnostunut.. eikä lähdetty hurjaan takaa-ajoon.. Valto ei ollut lähellekkään niin kiinnostunut vieraista koirista kuin harjoitellessamme kotona, jolloin poika juoksi hyvin Leenan ajaessa kikkarilla Lumilla ja Trinellä edellä. Lähdimme matkaan ihan hyvin, mutta tuo raivokas  veto puuttui Valtosta. Mentiin vähän kuin "mukavuustasolla". Valto pätki koko matkan kuitenkin laukalla, oli hiukan kiinnostunut radan varrella olevista ihmisistä, joiden kohdalla liina löystyi, mutta muuten mentiin ihan kohtuudella. Loppusuoralla päästiin vielä harjoittelemaan ohitusta, joka meni hyvin. Sijoitus oli meillä 4. johon voisi olla tyytyväinen tällä harjoittelulla ellei oma motto olisi " Tyytyväisyys on alamäen alku". ;) Joka tapauksessa koiraa ei voi moittia mistään, ei vain oltu harjoiteltu juttua riittävästi. Valton kohdalla tilanne on hiukka vaikea, keskipitkiä ajatellen vetoa pitäisi olla vähemmän että poika jaksaisi maaliin saakka kun taas koirajuoksussa töitä pitäisi tehdä samalla tahdilla kuin Valto tekee nyt valjakossa..mutta onko se mahdoton yhtälö?

Jari

Epätoivosta toivon rippeisiin

Valto opettelee menemään yksin kärjessä, pyörässä Lola ja Niki Valto learning to lead single, in wheel Lola and Niki

Tomorrow (oops today after sleeping and working) we travel to Imatra to take part in canicross Finnish championships. I have had some trouble with  my akilles tendons and have not been able to train as much as I wanted. So I had to consider if I take part in veterans where I would have needed to run only 3km; but I decided to run the longer open race 5km. Valto will be running the race despite I have some worries about him too. I started too late to train him to run solo because we were too eager to run whole teams. First run did not go well: Valto loped in front all the way but did not pull very hard, he did not seem to work as hard as in team. Later we trained so that Leena went in front with kickbike with two dogs and Valto and I followed running. Then Valto worked as hard as ever but I felt very bad after hard running, obviously I am not in the best possible condition. The last training with Valto I did kickbiking just to save my akilles tendons. Anyway we will race on Saturday !
Huomenna - ei ku tänään -...olisi lähtö koirajuoksun SM-kisoihin Imatralle. Valto lähtee koiraksi pienen empimisen jälkeen. Olen myös taistellut itseni kanssa siitä osallistuako yleiseen, veteraaneihin vai jättääkkö koko kisat väliin. Kisoihin kuitenkin lähdetään ja miesten kilpasarjaan. Mieli on vielä nuori, vaikka keho yskiikin. Jalkojen kanssa on ollut kovasti ongelmia ja reenaamaan ei ole päästy lähellekkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Valton reenaaminen yksilölajiin jäi myös turhan viimetippaan, kun tuli keskityttyä liiaksi valjakkoajoon. Enismmäinen reeni ei mennyt aivan odotetulla tavalla, poika meni kyllä laukalla edessä mutta vetoa ei ollut juuri nimeksikään ja koin etten saanut Valtosta apuja omaan juoksuuni, tosin voin kyllä kuvitella samansuuntaisia ajatuskuplia Valton pään päälle minusta. Toinen reenaus menikin jo paremmin kun leena meni  kickbikella kahdella koiralla  edellä. 2.5 km mentiin jo hyvin, paitsi että olin itse aika tiukilla reissun jälkeen ja homma meni lopulta yökkäilyksi. Kisoissa pitäisi juosta 5km. Loput harjoitukset valton kanssa ollan tehty kikkarilla jotta omat akillekset säästyisivät... Joten odotusket kisasta eivät ole järin korkealla mutta.. kun ollaan Valton kanssa lähtöviivalla... kisat lähdetään voittamaan.


Jari