Ensimmäset 100-200 metriä kaikki oli ok, paitsi jäätä lensi naamaan niin, että oli vaikeaa katsoa eteensä. Siten tuli vastaan lätäkkö. Muutaman kilometrin päästä uusi ja isompi. sitten lumi alkoi loppua. Samat maisemat ja reitit, lätäköt tismalleen samoissa kohdissa, kuin viimevuonna. Tälläkertaa reissu tuntui huvittavalta, sillä tiesin mitä oli tulossa. Pikkuhiljaa alkoi kenkä kastua taas ja lätäköt vain kasvoivat.
Matka jäi aika lyhyeksi, sillä isi päätti, ettei ole mitään järkeä ajaa, kun lunta ei ole. Kotimatkalla tuli vastaan tiukka mutka vasemmalle. Minulla on paha tapa jarruttaa liikaa ennen mutkaa ja tein saman virheen taas ja ajoin puuhun pahki ja kaaduin. Mutkan jälkeen vastassa oli pitkä lätäkkö, jonka sain ylittää istualtaan reen perässä raahautuen, onneksi en sentään mahallani. Kun pääsimme takaisin autolle, olimme ihan läpimärkiä sekä koirat, että minä ja isi. Juha oli saanut jäädä auoon lämpimään ja kuivaan odottamaan.
Kotiin päästyämme menimme sisälle vaihtamaan kuivat vaatteet ja laskin kengästäni yli 2dl vettä pois, vaikka kengän sisähuopakin oli imenyt vettä kiitettävästi ja valui jo altaassa.
Alkaa se "kaukokaipuu" iskeä minuunkin kun täälä pitää ajaa yöllä ja tällaisella säällä. Muutto kutkutus jonnekin lumisempaan ja syrjäisempään alkaa tarttua minullekin. Taitavat Tyrnävän rekikelit olla tässä.
-Ronja
 |
| Todiste |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti