Kisaraportti/ race report

I have to apologize to all of you who don`t understand Finnish. Jari`s way of writing is hard to translate (I have learned English only at school...) so I  make the long story short. Jari  travelled to Imatra with Ronja who likes to join dad on the racing trips. In Imatra canicross race Jari and Valto had a good starting place among the last racers. Jari tried to make Valto interested in the competitors who started before them to make him want to chase them -no success. Valto was not at all as interested in chasing strange dogs as in chasing me, Lumi and Trine when training on home trails. Valto loped all the way, but he did not pull like maniac as he does in team. Valto got one good passing experience in the end, which is nice training for the sledding season. They took 4. place which is ok regarding the too little training for both Jari running and Valto running solo. Valto simply was not trained well to the challenge of running without his team mates. Now the thing is we should get Valto run easier and lazier(?) in team and harder in canicross... Maybe too much asked? Anyway for us canicross is over for this season and Valto is free to be conditioned to mid distance races, which may be quite a challenge, because in team he does not know how to do it the easy way and is always in all out sprint mode.
Leena

Perjantaina menin vielä seitsämäksi töihin, päivä töissä ja kotiin pakkaamaan viimeiset kamppeet mukaan. Kotona söin, otin puolentunnin tirsat ja matkaan päästiin Ronjan kanssa klo 16 jälkeen. Ennen lähtöä opeteltiin vielä Ronjan kanssa uuden navigaattorin käyttöä perinteisesti kokeileilemalla. Turha niitä käyttöohjeita on lukea muuta kuin äärimmäisessä hädässä, eli kun saa värmeen sekaisin. Kyllä oli helppo ajella kun naisääni sanoi milloin kääntyä ja mihin, tosin ensimmäinen kääntyminen oudommalle tielle tuli aika nopeasti ja ajoin ohi hyvistä ohjeista huolimatta. Matka muuten sujui rattoisasti ja bongasimme pari kettuakin. Puolenyön aikaan puolituntia ennen Imatraa oli auto pysäköitynä hätävilkut päällä tien pientareelle ja nuori naishenkilö viittoili meitä pysähtymään. Tarkemmin katsoessani oli auton vieressä enemmänkin porukkaa ja vararengas otettuna auton viereen. Pimeässä yössä vainoharhaiseen mieleen tuli heti tietenkin kaikki tarinat, miten hyväuskoisia ihmisiä houkutellaan pysähtymään, jonka jälkeen ryöstetään  tuo laupias samarialainen. No tietenkin piti pysähtyä ja auttaa lähimmäistä, ja jos piti painia, niin sitten painitaan... Avasin ikkunan ja huonoa englatiahan siinä piti ruveta puhumaan. Sain kuitenkin ymmärretyksi asian, että heillä oli ongelmia saada rikkinäistä rengasta irti, koska rengasavain lipsui vain mutterin ympärillä. Meillä oli Ronjan kanssa hiukka vaikeuksia löytää "järjestelmällisesti pakatusta" autostamme työkalua mutta pienen käsikopelo etsimisen jälkeen se löytyi ja sattui olemaan vielä oikean kokoinen. Samalla kun rengasta vaihdettiin oli hyvä käytellä Valtoa pissillä ja jaloittelemassa. Kiitokseksi saimme herttaisen hymyn ja suklaarasian. Nyt oli siis saatu hommattua myös tuliaiset kotiin. Kyllä siitä tulee itelle mahtavan hyvä fiilis kun pääsee joskus auttamaan... vaikka oishan se voinu olla ryöstökin..pa..pa..paranoia... No hotellille päästiin ja kyllä nukutti makiasti. Lauantaina uusi navigaattori opasti meidät vaivattomasti kisapaikalle, jossa Valton paperit tarkistettiin. Lähtöpaikka oli meillä hyvä, häntäpäässä ja takaa tulee kovaa Immosen Kaitsu, josta olisi saanut tarvittaessa peesi apua. Ei tarvittu, vaikka lähellä olikin että oltaisiin saatu.  Ennen meidän lähtöä yritin saada Valtoa kiinnostumaan edellä lähtevistä kilpailijoista, jotta poika lähtisi hurjaan takaa-ajoon.. ei kiinnostunut.. eikä lähdetty hurjaan takaa-ajoon.. Valto ei ollut lähellekkään niin kiinnostunut vieraista koirista kuin harjoitellessamme kotona, jolloin poika juoksi hyvin Leenan ajaessa kikkarilla Lumilla ja Trinellä edellä. Lähdimme matkaan ihan hyvin, mutta tuo raivokas  veto puuttui Valtosta. Mentiin vähän kuin "mukavuustasolla". Valto pätki koko matkan kuitenkin laukalla, oli hiukan kiinnostunut radan varrella olevista ihmisistä, joiden kohdalla liina löystyi, mutta muuten mentiin ihan kohtuudella. Loppusuoralla päästiin vielä harjoittelemaan ohitusta, joka meni hyvin. Sijoitus oli meillä 4. johon voisi olla tyytyväinen tällä harjoittelulla ellei oma motto olisi " Tyytyväisyys on alamäen alku". ;) Joka tapauksessa koiraa ei voi moittia mistään, ei vain oltu harjoiteltu juttua riittävästi. Valton kohdalla tilanne on hiukka vaikea, keskipitkiä ajatellen vetoa pitäisi olla vähemmän että poika jaksaisi maaliin saakka kun taas koirajuoksussa töitä pitäisi tehdä samalla tahdilla kuin Valto tekee nyt valjakossa..mutta onko se mahdoton yhtälö?

Jari