Minun perjantai-ilta

Muitten perjantai alkaa juhlimisella, minun koirapaikkojen siivouksella. (:

My friday. When others are partying, I am cleaning the dog yard. (:

-Ronja the best handler in the world.

 P.S greetings to daddy. (;  <3
  

Esittelysivu päivitetty
Introduction page updated

Syysreenit alkaa taas!

Ali
Alilta terveisiä Matille: "Ai tarvit sä vetoapua vai?????"

Yesterday Ronja run almost all dogs with Jari in the evening. Yearlings did about 3km and adults some more. Today we could train already in daylight because it was only 10 degree Celsius and it was windy and it also rained...very different from last summer when it was much warmer and sunnier. Because Gifu is so much younger than others she got to start by canicross with Jari, I went ahead by kickbike with Trine and Rene`.

Viime vuonna taisi olla vielä helteitä elokuussakin, mutta ei tänä kesänä. Eilen Ronja ajoi illalla Jarin kanssa lähes kaikki kynnelle kykenevät. Vuosikkaat juoksivat noin kolme kilometriä, aikuiset enemmän. Tänään päästiin ajelemaan jo päivällä, kun lämmintä oli vain 10 astetta ja tuuli ja satoi -ja rapa roiskui... Gifu sai eka treeninsä canicrossina Jarin kanssa, kun on niin paljon nuorempi kuin muut, minä menin edellä kickbikellä Trinen ja Rene`n kanssa.

Jotain uutta ja jotain vanhaa: Trine ja Carlos/Something new and something old: Trine and Carlos

Leena

Gifu haluaa aloittaa syysreenit ja lopetti Jarin rentoutumiset

Gifu got bored in relaxing

What a way to tell you should start autumn training

Leena

Ronja on aloittanut uuden keräilyharrastuksen

Ronja has begun a new collecting hobby

...ja isäntä on ottanut kesän rennosti

...and I have had a very relaxing summer

Jari

Uusi jäsen Gifu

...alkuperäiseltä nimeltään Riitu (Crazy Dog Nila & Powerline Watson kasv. Sari Ikonen)....mutta meillä se sai uudeksi nimekseen GIFU vähän niinkuin ne pastillit. Näin kerran tien varressa mainoksen" Suomalaista Gifua jo vuodesta 1928"... ja aa.. tuossapa loistava koiran nimi , GIFU. Se on jotta niin että Gifua joko ON tai OFF...Meillä ON.
Riitu (Crazy Dog Nila & Powerline Watson breeder Sari Ikonen) now called GIFU  is our newest member of  the pack. She has been home a couple of months now and we are very satisfied in her character, she even comes along with the little handler on Jari`s back.
Muuten...Eräs ystävämme sanoisi tästä: "Onpa hieno nimi".
Jari

Ronjan debyytti

Ronja

Pääsiäisenä, tarkemmin pitkäperjantaina Ronja ajoi elämänsä ensimmäisen kisan valjakolla. Rohkea tyttö osallistui epäviralliseen Kuusamo sprinttiin neljän koiran luokkaan samassa sarjassa aikuisten kanssa, eikä uskonut äitiä, että olisi ottanut kisatiimiin mukavia leppoisia senioreita nelosen luokkaan kolme, että olisi helpompaa... Ronja halusi kisata oikeasti , ja hänelle valittiin lopulta neljä oikeaa kisakoiraa, jotka työskentelisivät reippaasti. Toki sen verran pidettiin järki päässä, että otettiin pienimmistä sinteistä tasapainoisimmat, että valjakon voima pysyisi jossain suhteessa  hoikkaseen kuskiin nähden. Hienosti Ronja kisan ajoikin, vaikka matkalla piti selvittää muutama sotkukin. Ronjan sijoitus oli 3./12.

Sisko ja sen veli: Niki ja Valto / siblings Niki and Valto

Ja siis tietenkin myös Jari kisasi, kuuden koiran luokassa tuli voitto kotiin. Sekä Jarin että Ronjan valjakon runko koostui keskipitkän kisoissa juosseista koirista. Ronjalla oli lisäksi johtajana vanha Lola, joka jaksoi hienosti 9km kaikkipelissä sprinttivauhtia, kuten sillä iästä huolimatta aina on tapana. Jarilla oli vahvistuksena hölmöAli, joka tarvitsisi aina henkilökohtaisen handlerin, että suoriutuisi lähdöstä ilman haavereita.

Jarin tasapainoinen pyöräpari Ali ja Trix / Jari`s well balanced wheeldogs Ali and Trix

Seuraavana päivänä Ronja ja Jari hakivat Carlosin riiuureissulta Taivalkoskelta Jussin luota ja ajoivat vielä n.15 km lenkin.

Taivalkoskella, Jari edessä ja Ronjan valjakko seuraa / landscape from Taivalkoski, Jari leads and Ronja follows

Reissu oli kaikkiaan onnistunut ja Ronjan mielestä sekä kisoissa että Taivalkoskella oli paljon helpompi ja mukavampi ajaa kuin kotona harjoitellessa. Jatkoa varmaan seuraa, ellei koulunkäynti käy liian rankaksi...

Ronja and Jari raced in unofficial Kuusamo sprint in Easter. Ronja was 3./12 in her first race in 4 dog class and Jari was first in 6 dog class. Next day they run the dogs just for fun in Taivalkoski.

Leena

Kyllä lämmittää..Keskipitkänmatkan SM kilpailut 16-18.3.2012. Lieksa

RUUNAA RACE	16. - 18.3.2012
MD6 – Kuuden koiran luokka
Sijoitus	Nimi	tulos	kmh	pe	la	su
1	Jari Snåre	05:46:07	21,84	02:00:17	01:51:52	01:53:58
2	Raine Niemi	05:58:47	21,07	02:04:02	01:58:04	01:56:22
3	Eliisa Kiiskinen	06:19:32	19,92	02:15:19	02:03:56	02:00:17
4	Alexander Schwarz	06:28:52	19,44	02:11:02	02:05:51	02:11:59
5	Katarina Zeehuisen	06:34:20	19,17	02:15:26	02:08:38	02:10:16
6	Markku Santanen	06:53:44	18,27	02:26:02	02:13:32	02:13:47
7	Mikael Backman	07:00:23	17,98	02:20:22	02:20:58	02:19:03
8	Kirsimarja Vessari	08:14:08	15,3	02:51:40	02:43:07	02:39:21
9	Hannu Tirkkonen	08:24:59	14,97	03:11:41	02:43:13	02:30:05
10	Minna Räsänen	10:17:04	12,25	03:32:39	03:21:51	03:17:34

Kaikki tulokset racinghusky.com sivustolla


Jari has been so generous with words that I will not even try to translate...Short version:
Jari has winned MD 6 Finnish Champoionship last weekend and finally I can see him happy and satisfied. It was 6+2pool system so it was a bit easier on some of the dogs. Durak was main leader and for our big joy Valto did great job in lead for two days. If You remember, Valto is the one we were not even sure of being able to run mid distance at all because of his hard driving attitude and a little bit heavy structure. Valto ran the first day, rested the second and recovered well enough to run fine the last day. Our newest guy Torsti was in lead with Durak the second day and did very fine, which was also kind of a nice surprise. And all the little girls did fine. Jari made Rene`rest the last day because she did not drink well the last morning. The team consisted of Durak, Trix, Niki who all ran 3 days, Valto, Salma, Gaia and Rene`2 days and Torsti in lead for one day. It was a very successful race and Maria who was handlering told me that after the last etap the dogs did not even seem so tired but happy and well being.
Leena


SUOMENMESTARUUS!

Mutta aloitetaan kuulumisilla. Kauden ensimmäinen kisa käytiin tammikuussa Lieksassa, josta Leena teki mielestäni hienon päivityksen ja sai hyvin tunnelmat kirjoitettuun muotoon. Kylmää oli ja oma nenä kuoriutui paleltuman johdosta parin päivän päästä kisasta. Koirat toki puettiin niin hyvin, että kukaan ei paleltunut. Olen miettinyt, että aikanaan, kun harrastin judoa, siellä oli kovan jätkän merkki kun "sai" kukkakaalikorvan - niin onko tässä valjakkourheilussa vähän sama juttu: kun palelluttaa tarpeeksi monta kertaa kärsänsä ja nenä alkaa muistuttaa enemmän mansikkaa kuin itse nenää.. ei taida olla. Ennen Eastpoint openia käytiin reenaamassa Husky center kolmiloukon urilla ja oli älyttömän hyvä reissu. Lämmin mökki, varustettuna mukavuuksilla ja Jussi superystävälliseen tyyliinsä opastamassa. Aion mennä uudestaan ja voin suositella muillekkin. Suurkiitos Jussille myös handleroinnista itse kisassa.
Metsäkartanolla käytiin myös sprinttikisoissa, koska sopi reeniksi Ruunaata ajatellen. Buffalo piti jättää pois, koska oli loukannut akilleksensa ja sen jälkeen ei ole pystynyt koviin vauhteihin, Eastpointilla meni vielä 25km/h keskivauhdeilla, mahtava suoritus vanhalta ukolta. Metsäkartanolla nostetiin siis "superliideri" Valto kärkeen ja eipä voinut moittia poikaa, pätki varmaan parhaiten koko porukasta kaksi päivää. Tuloksena yllätys SM pronssi!
Ruunaata ajatellen kaikki tuntui olevan hyvin, paitsi että johtajia oli vain yksi.. Durak. Valto oli suuri kysymysmerkki. Olin aika varma, ettei se pystyisi juoksemaan kaikkia kolmea päivää, korkeintaan kaksi. Katse käänty Torstiin(kasv. Sari Ikonen), joka oli tullut syksyllä vaihdokkina Jussin kennelistä. Olin muutaman kerran kokeillut sitä johtajana ja ollut tyytyväinen sen esitykseen. Ainoat ongelmat sillä olivat tassut, jotka olivat huonossa kunnossa ja tietenkin epävarmuus sen kyvyista juosta kisoissa johtajana. Kävin kisoja edeltävänä viikkolla kokeilemassa Torstin kykyjä ja poika toimi mallikkaasti  30 km matkan.  Buffaloa piti vielä tiistaina kokeilla, pystyisikö se kisavauhteihin.. ei pystynyt. Leena teki polarfleecestä Torstille lisätossuja corduraisten alle ja ne toimivat erinomaisesti -siis Torstipoika kisatiimiin johtohommiin. Pakkaaminen jäi kaikkien kiemuroiden takia taas viimetippaan ja to-pe yonä ajettiin Maria handlerin kanssa kahden ja puolentunnin yöunilla Ruunaalle.
Ensimmäisenä päivänä lähdettiin hyvällä vauhdilla paanalle.  Ohitukset sujuivat ihan ok, mutta ohi ei menty heittämällä vaan hiukan anteeksi pyydellen ja hiipimällä. Ennen puoltamatkaa olin ohittanut kaikki kutosen kuskit ja  rupesin pelkäämään taas, että tulikohan lähdettyä sittenkin liian kovaa. Itse pelkäsin ja muut varmaan toivoivat sitä. Maaliin kuitenkin tultiin ensimmäisenä vaikka koirat hiukka hiipuivatkin loppussa. Toisena päivänä Torsti astui kehiin Durakin viereen johtoon, ja taas epävarmuus takoi takaraivoon "Saapa nähdä kestääkö se" Vauhti oli toisena päivänä alusta asti tasaisempi ja eroa saatiin lisää seuraaviin. Leenan tekemät tossut Torstin takajalkoihin toimivat erinomaisesti ja poika juoksi hyvin, ainoastaan lopussa Torsti hiipui hieman. Oliko syy väsymisen vai tassujen: maalissa huomasin etutassujen olevan huonolla hapella. Takatassujen kunto oli sama kuin lähtiessä, kiitos tossujen. Torstista on kehittymässä hyvä johtaja, kunhan saadaan tassut kestämään reenaamista. Toisen päivän iltana oli kova pähkäily, ketkä juoksisivat kolmannen päivän, kun nyt kerrankin oli varaa valita hyvistä koirista. Durak lähtisi varmasti, vaikka juominen koiralla oli koko reissun nihkeää. Valto näytti reippaalta: mukaan johtajaksi. Niki oli kaikki päivät hyväkuntoinen joi ja söi hyvin: mukaan tiimiin, vaikka olin ajatellut jättää sen viimeiseltä päivältä pois pienen kokonsa vuoksi. Trix mukaan nuoresta iästä huolimatta...
...juttu jää nyt kesken, jatkuu myöhemmin...
Jari
Aa..kiihkeimmät ovatkin jo soitelleet jatkokertomusta, tässä se tulee =)  Trix siis matkaan, vaikkei kokoa ole aniakaan enempää mitä Nikillä. Gaia oli levännyt edellisen päivän ja näytti pirteältä, ehdottomasti tiimiin. Nyt oli vain valittava Rene`n ja Salman välillä, kumpi lähtisi tositoimiin. Rene oli mennyt kaksi päivää todella hyvin,  mutta ei juonut aamulla aivan kaikkea. Olemuksesta oli mahdoton päätellä mitään, tyttö oli oma vaatimattoman oloinen itsensä, kuten jokaisena aamuna. Olin aika varma, että se tekisi hyvin töitä myös kolmantena päivänä, mutta päätin jättää Renen lepäämään, koska en halunnut ajaa nuorta koiraa liian tiukoille. Salma siis mukaan, vaikka tytön päällä olikin pieni kysymysmerkki. Olimme Ronjan kanssa nimittäin laittaneet Salman boxiin, jonne oli jäänyt edellisilltana Durakillle laitetut maltojääpalat, jotka tyttö oli vetänyt hyvällä ruokahalulla. Mietin hetken , lähtisikö Salma hiilihydraattivarannoilla matkaan, ja tipahtaisiko koira kesken matkan. Lähtöön oli kuitenkin vielä aikaa, enkä vaihtanut suunnitelmaa.  Näin oli kisatiimi päätetty... tätä en luonnollisestikkan tehnyt yksin, vaan olin viikonlopun aikana tiiviisti yhteydessä tallipäällikköön (Mikkosen Teuvon anatama nimitys Leenalle), joka oli jäänyt kotiin hoitamaan pienimmäistä. Mökiltä lätiessämme koimme vielä kauhun hetkiä. Yritin ajaa samaa reittiä, mitä aikaisempinakin aamuina, mutta ilma oli lämmennyt ja sulattanut ylämäen niin liukkaaksi, että auto lähti valumaan alaspäin ja sain peräkärryn aivan linkkuun. Tämä sama oli käynyt perjantainakin, mutta olin saanut defenderin lukoilla auton kevyesti nousemaan mäkeä ylös. Nyt eivä lukot auttaneet, koska renkaat eivät pitäneet peilikirkkaalla jäällä. Epätoivoisena yritin repiä kärryäkin irti, että saisin suoristtettua auton. Eihän se liikkunut mihinkään näillä lihaksilla. Kauhuissani ajattelin jo, että tähänkö se nyt kaatui. Onneksi sain rauhoituttua ja palasin takaisin ratin taakse. Pikkuhiljaa sain oikaistua kärryn ja auton niin, että pääsimme kiertämään toista kautta kisapaikalle.  Lähtöalueella laittaessani kisakoiria liinoihin kuulin Renen protestoivan boxista. Se olisi halunnut mukaan ja kuulin Maria-handlerirta, että vinkuminen ja oven raapiminen oli vain yltynyt kun olimme lähteneet. Matkaan lähdettiin ja koirat näyttivät hyvävoimaisilta. Säikäytyksen Salma antoi kuitenkin n.10 km kohdalla pienellä notkahduksella mutta petrasi kuitenkin nopeasti. Ehdin jo harmitella aika rajusti malto- kömmähdystä ja mielessä kävi aika monta kertaa tuon lyhyen ajan sisään koira nimeltä Rene joka oli lähtöalueella boxissa.
Missään vaiheessa matkaa olo ei ollut varma,  että joo tämä oli tässä, takki auki ja maaliin juhlimaan. Monta kertaa tuli vilkuiltua taakse. Neljä kilometriä ennen maalia tuli väkisin ajatuksia että "Voisiko tässä oikeasti käydä näin" ja kilometri ennen maalia uskalsin jo ajatella hymyssä suin asiaa: koirat paukutttaisivat tästä laukalla maaliin ja tästä tulisi ensimmäinen valjakkoajon SUOMENMESTARUUS!...ainoa asia mikä hiukan häiritsi viimeisen päivän ajoa oli päässä soinut Jukka pojan biisi "älä tyri nyt".
Jari