Jumissa

Tuli ihan lapsuuden extreme-reissut mieleen toissayönä ku lähettiin iskän ja Jonsen kanssa ajamaan koirilla. Tarkotus oli, että laitetaan 12 koiraa Defenderin eteen kiinni ja reenataan 2 tuntia mettäautoteillä. Kello oli 20:19 ku alettiin ajamaan. Kaikki onnistu alussa tosi hyvin ja koirat juoksi Defen eessä hienosti jäisestä tiestä huolimatta.
Noin tunti oltiin ajettu ja sitte meijjän eessä tiessä näky jottain kummallista röykkelikköä, jota kaikki me kolme luultiin ihan harmittomaksi kuoppasuudeksi. Iskä ajo sen yli jonka jälkeen kuulu rysäys ja defenderi notkahti pikkusen ja lakkas liikkumasta etteen tai taaksepäin. Oltiin ajettu valtavaan tulvalammikkoon. Tämä kyseinen lammikko ylsi reilusti mettän puolelle ja oli pituudeltaan ainaki sen 30m pitkä ja kuten kuvista näkyy oltiin saatu sekä auto, että koirakärry jumahtamaan lammikon alkupäähän. Lammikon päällä oli n.10-15cm paksunen jää, jonka takia ei oltu aiemmin huomattu että ei ehkä kannatais ajaa sinne ja jonka takia auto jumahti paikoilleen. Tää kyseinen jää nimittäin ylsi eturenkaiden päälle ja auto päässy kipuamaan sen päälle eikä murtamaan sitä. Päätettiin laittaa koirat kiinni vetoliinojen avulla puihin, vähä kauemmas lammikosta. Yritettiin irrottaa koirakärryäkin mutta se ei onnistunut ja työkalutki oli tietysti kotona.
Nyt ne jotka tietää meidän auton saattaa muistaa, että siinähän on vinssi! Niin muistettiin mekin ja laitettiin vinssi kiinni paksuimpaan puuhun johon se ylsi. Aluksi tilanne näytti ihan hyvältä, auto liikkui muutaman sentin eteenpäin. Ajattelin, että ehin tässä välissä käydä katsomassa miten koirat pärjää. Kääntyessäni huomasin järkytyksekseni, että puu jossa vinssi oli kiinni oli melkein kaatunut meidän päälle. Iskä ja Jonse irrotti vinssin ja siirsi sen seuraavaan puuhun, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan. Tässä vaiheessa tilanne vaikutti jo täysin toivottomalta. Veden ja jäämoskan raja oli pahimmillaan ihan auton lattianrajassa, lukot ja vinssi ei auttanu ollenkaan, eikä meillä ollu mitään muita työkaluja saatiika ruokaa. Onneksi iskä oli soittanu äitille ja äiti oli jo matkalla työkalujen kanssa. Äiti oli myös fiksuna soittanu Matti-enolle joka osas antaa hyviä neuvvoja siitä mitä meidän pitäs kokeilla.
Äitiä ootellessa päätettiin kokeilla koirakärryn irrottamista vipuvarren avulla ja se onneksi onnistu!
Äiti saapu paikalle ja kaikki rupes rullaamaan. Iskä ja Jonse hakkas jäätä rikki rautakangella ja laitto lankunpätkiä renkaitten alle. Iskä hoksas myös, että kun laittaa yhden katkenneen puunrungon kahen ehjän puun taakse ja vinssin siihen kiinni niin puut ei kaadu Hymiö grin. Näillä konsteilla auto saatiin pikkuhiljaa nousemaan jään päälle ja iskä huristeli pikasta vauhtia lammikon toiselle puolelle.
Ennään oli koirakärry jäissä. Sitäki koitettiin vaikka millä konstilla saaha liikkumaan lammikosta poissa ja äiti joutu pari kertaa työntään kätensä kyynärpäätä myöten hyiseen veteen, että saatais liina kiinni sopivaan kohtaan. Loppujen lopuks käytettiin käsivinssiä (jonka käyttämisestä meillä ei oo vieläkään mitään hajua) kääntämään kärryä. Kun kärry oli käännetty, saatiin liina kiinni peräkärryn aisaan jollon saatiin toisella autolla vedettyä se kokonaan kuiville. Ei muutaku koirat koirakärryyn ja minä ja Jonse ajettiin sillä autolla takas kottiin. Ei tiietty reittiä mutta iskä osas piirtää hienon kartan lumeen. Äiti ja iskä lähti sitte lammikon toiselta puolelta Defenderillä ettimään toista reittiä kottiin.
Kotona kuultiin, että matkan varrella oli ollu lisää lammikoita mutta ne oltiin pystytty onneksi kiertämään. Kello oli tässä vaiheessa n.05:00.
Eli kahen tunnin koirareeneistä tuliki tunnin koirareenit ja seittämän tunnin pähkäily siitä, että miten auto saahaan pois tuolta keskeltä ei mittää! Mutta iskä oli oikeessa, ei me mittää Hartikaista tarvittu :D

-Henna